tiistai 7. heinäkuuta 2015

7.7 Ensi kosketus valjaisiin.

"Lähtisitkös töihin?", kyselin varovasti laitumella nuokuvalta valkopäältä. Jo aika pitkäksi venähtäneen takkuisen etuharjansa alta se vilkuili minua ja tuhahteli. Nuori ori komistui silmissä, se oli kasvanut jonkun verran ja lihaksia oli kertynyt jonkin verran, lapsi oli ilmeisesti viettänyt kesän painimalla muuiden orien kanssa. Varjokuvaa oli selvästi myös kasvattanut vanhempien orien kanssa vietetty aika, se ei enää isotellut muille hevosille vaan eli onnellisesti isojen herrojen sille määräämässä paikassa. Pujotin riimun hevosen päähän ja lähdin taluttamaan sitä kohti porttia. Portille päästyämme Varjokuva heräsi kuin taikaiskusta ja alkoi nakkelemaan niskojaan samalla lyhyttä ravia vieressäni sipsuttaen. Tiukka ei ja nykäisy narusta sai kyllä orin asettumaan. 
Talliin päästessämme kiinnitin orin käytävälle. Pikaisen harjauksen ja ei-niin-pikaisen harjan selvityksen jälkeen kävelin autolleni hakemaan isäni tallilta lainatut valjaat ja suitset. Ensin annoin orin haistella vasta putsattuja valjaita johon kuului Y-mallinen rintaremmi. Hitaasti nostin valjaat Varjokuvan selkään. Fiksu ja rauhallinen ori ei reagoinut siihen pahemmin joten aloin hitaasti vetämään silojen mahavyötä kiinni ja kiinnitin rintaremmin. Lapsi seisoi edelleen nätisti paikallaan joten raaputin sitä sen lempi paikasta eli harjan alta. Kun laitoin häntäremmiä kiinni Varjokuva yllättäen nosti toista takajalkaansa. "Noooh", toruin hiljaa varsaa. En voinut ärähtää koska ymmärtäähän tuon, kaikki tämä on varsalle vielä niin kovin uutta. Avasin orin riimusta turpan päällä olevan soljen ja otin suitset lepäämään kädelleni. Hyvin pelkistetyt suitset olivat entisen hevoseni perintöä, niissä oli valkoiset pehmeät kumikuolaimet, sininen pörröinen pehmuste turvan päälle sekä otsapanta jossa oli sinistä ja mustaa. Kun sain suitset puettua hevoselle se heilutteli hetken päätään mutta rauhoittui sitten natustelemaan kuolaimia. Vein Varjokuvan tyhjälle kentälle jossa päästin sen irti. Hetken villisti pukiteltuaan varsa totesi ettei valjaat olekkaan vaaralliset eikä niistä pääse eroon vaikka kuinka riehuisi. Sen jälkeen tehtiin "töitä" eli vaihdeltiin askellajeja minun pyynnöstäni. Keskityin niin täysillä siihen mitä varsa tekee etten huomannut Innan tulleen kentän reunaan. "On se nätti varsa", Inna kehui. No valehtelematta kyllähän siinä silmä lepää kun Varjokuva väläyttelee näyttävää ja ilmavaa raviaan. 
Huuhtelin orin pikaisesti ja vein sen takaisin laitumelle. Varjokuvan kiinostus mun kanssa hengailuun riitti tasan kahden porkkanan verran, sitten se lähti laahustamaan kohti muuta laumaa ja kävi piehtaroimassa.
Olin pakahtua ylpeydestä, minulla oli maailman hienoin suomenhevos ori.